Nouse luontoni lovesta,
syän alta herättele,
mik on omani
omintakeinen,
luonnon kanssa
sopivainen.
Nouse luontoni lovesta,
jok’ikinen soluni herättele,
Ikiaikaisehen totuuteen,
vaarojen, metsänväen
viisauteen.
Nouse luontoni lovesta,
anna syömmein palaa, sataa,
täyteen mittahan avautua,
pyyteettömyyteen vapautua.
Luontoni lovesta nousevi,
rakkaus esiin pirskahtelevi,
auringosta voiman ammentavi,
kuulta vaistot vahvisteleepi.
Hyvä on luonnon helmassa,
maaemon sylihissä,
Äiteen rakkaan rinnoilla,
metsän raikkailla laitamilla.